Sääasema Leppioja Haapavesi Finland

Leveysaste|Pituusaste|Korkeus merenpinnasta

FMI rss

www.ilmatieteenlaitos.fi/api/news/tiedote/rss
04.10.2021 07:37

Ukkoskautena eli touko-syyskuussa Suomessa havaittiin 144 400 maasalamaa, mikä on noin 10 prosenttia enemmän kuin vuosien 1960–2020 keskiarvo (132 000). Puolet ukkoskauden salamoista havaittiin kesäkuussa, jolloin kuukauden salamamäärä oli 77 600 kesäkuun keskiarvon ollessa 34 000 salamaa.

Kesäkuussa esiintyi kolme rajua ukkospäivää, jolloin jokaisena päivänä paikannettiin yli 15 000 maasalamaa.

”Pelkästään 21.–23. kesäkuuta Ahti-, Paula- ja Aatu-rajuilmojen rajuissa ukkosissa paikannettiin lähes tuplasti koko kesäkuun keskimääräinen salamasaldo”, kertoo Ilmatieteen laitoksen ryhmäpäällikkö, tutkija Antti Mäkelä.

Myös toukokuussa päästiin keskimääräistä suurempiin salamamääriin: havaittu salamamäärä, 14 700, on reilut 80 prosenttia enemmän kuin pitkän ajan keskiarvo (8 000 salamaa).

Heinä-, elo- ja syyskuussa jäätiin salamamäärissä sen sijaan alle keskimääräisen. Vaikka heinäkuu oli hyvin lämmin, kuiva sää ei suosinut ukkosia. Heinäkuussa havaittiin 38 200 maasalamaa (keskiarvo 57 000), elokuussa 13 800 (keskiarvo 29 000) ja syyskuussa vain 40 maasalamaa (keskiarvo 4 400).

Ukkosia riitti ukkoskauden aikana lähes koko Suomen alueelle.

”Tänä vuonna rajujakin ukkosia on esiintynyt melko tasaisesti Etelä-Suomesta Lappiin asti. Näistä ukkosista koituneita tuulituhoja taidetaan korjata paikoitellen vieläkin”, sanoo Ilmatieteen laitoksen tutkija Terhi Laurila.

Maasalamatiheys vuonna 2021 (salamaa/neliökilometri)

Lisätietoja:

Lue lisää ukkosista Suomessa: https://ilmatieteenlaitos.fi/ukkonen-ja-salamat Ryhmäpäällikkö, tutkija Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos, antti.makela@fmi.fi, puh. 050 301 1988 Tutkija Terhi Laurila, Ilmatieteen laitos, terhi.laurila@fmi.fi, puh. 050 464 8812

01.10.2021 08:56

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan syyskuun keskilämpötila vaihteli Lapin luoteisosan noin +5 ja maan lounaisosan noin +11 asteen välillä. Syyskuu oli koko maassa tavanomaista viileämpi. Poikkeama uuden vertailukauden eli vuosien 1991–2020 keskiarvoon nähden oli 1–3 astetta. Paikoin syyskuu oli maan etelä- ja keskiosassa harvinaisen kolea eli se toistuu keskimäärin harvemmin kuin kerran 10 vuodessa. Keskiarvoon nähden viileimmillä alueilla on edellisen kerran ollut koleampi syyskuu vuonna 1993.

Syyskuun ylin lämpötila 22,8 astetta mitattiin 9. päivänä Ahvenanmaan Jomalassa. Kuukauden alin lämpötila oli Ylivieskan lentokentällä 22. päivänä mitattu -6,8 astetta.

Syyskuu oli pilvipoudan sävyttämä

Syyskuun sademäärät jäivät suuressa osassa maata selvästi pitkän ajan keskiarvosta, ja paikoin satoi vain puolet tyypillisestä sademäärästä. Pitkän ajan keskiarvo on vertailukaudella 1991–2020 pääosin 50–70 mm.

Kuivin ja sateisin paikka syyskuussa löytyi Lapista. Eniten satoi Enontekiön Näkkälässä, 80,1 mm. Vähiten satoi puolestaan Inarin Kirakkajärvellä, 8,6 mm. Suurin vuorokauden sademäärä, 35,7 mm, mitattiin Parainen Fagerholmin havaintoasemalla 23. päivänä.

Tilastoitava ensilumi satoi kuukauden puolivälissä ensimmäiseksi Sallan Värriötunturille 14. syyskuuta. Seuraavana päivänä mitattiin muun muassa Torniossa 5 cm lunta, mikä on vuodenaikaan nähden poikkeuksellisen paljon.

Auringonpaistetunteja kertyi syyskuussa pääsääntöisesti 10–30 % keskiarvoa vähemmän. Maasalamoita havaittiin vain 37 kappaletta, kun keskimäärin niitä havaitaan syyskuussa vielä noin 4400 kappaletta.

Lisätietoja

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen ainoastaan, kun sääilmiö esiintyy tilastollisesti keskimäärin kerran 30 vuodessa tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sitä esiintyy harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Ilmastotilastoja Ilmatieteen laitoksen verkkosivuilla

Uusi tilastollinen vertailukausi 1991–2020 käyttöön

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

30.09.2021 06:48

Ilmatieteen laitos ottaa käyttöön uuden ilmastollisen vertailukauden lokakuun alussa. Ilmastollisella vertailukaudella tarkoitetaan 30 vuoden jaksoa, josta lasketuilla tilastoilla kuvataan muun muassa sään keskiarvoja ja vaihteluvälejä lähimenneisyydessä.

Vuosien 1991–2020 säähavainnoista on laskettu tilastoja, joiden avulla nykyinen sää voidaan laittaa historialliseen kontekstiin eli muun muassa verrata, oliko mennyt kuukausi tavanomaista kylmempi vai lämpimämpi. Lisäksi tilastoja voidaan käyttää ennakoimaan, minkälaista sää on todennäköisimmin tiettyyn aikaan vuodesta tai millaisiin olosuhteisiin on syytä varautua.

”Sääolot vaihtelevat vuodesta toiseen. Yksittäisen vuoden sääolot eivät anna oikeaa kuvaa esimerkiksi tietyn paikkakunnan ilmastosta, vaan sitä varten on tarkasteltava pitempiaikaista keskiarvoa”, selventää Ilmatieteen laitoksen meteorologi Pauli Jokinen.

Ilmastollisen vertailukauden kattama 30 vuoden jakso on riittävän pitkä, jotta yksittäinen, sääoloiltaan poikkeuksellinen vuosi ei vaikuta merkittävästi keskiarvoon mutta riittävän lyhyt, jotta sen aikana ilmasto ei ehdi muuttua merkittävästi.

Ensimmäistä kertaa Ilmatieteen laitos on tuottanut säätilastojen lisäksi meritilastoja samalta ajanjaksolta. Nyt laskettuihin meritilastoihin kuuluvat meriveden korkeus ja lämpötila sekä jääpeitteen laajuus.

Vertailukaudet kertovat myös ilmastonmuutoksen etenemisestä

Nyt käyttöön otettavan vertailukauden Suomen keskilämpötila on noin 2,9 astetta, mikä on noin 0,6 astetta edellistä eli vuosien 1981–2010 jaksoa lämpimämpi. Vuosien 1961–1990 jaksoon verrattaessa keskilämpötila on noussut jo noin 1,3 astetta. Suurinta muutos on ollut joulukuussa, pienintä kesä- ja lokakuussa.

Vuotuinen sademäärä Suomessa on noin 609 millimetriä. Sademäärät ovat kasvaneet edelliseen eli vuosien 1981–2010 jaksoon nähden noin kaksi prosenttia ja jaksoon 1961–1990 nähden noin yhdeksän prosenttia. Kasvu on ollut suurinta talvikuukausina joulukuusta helmikuuhun. Elokuussa sademäärät ovat puolestaan pienentyneet.

”Havaitut muutokset vertailukausien välillä korostuvat etenkin, kun tarkastellaan etelän talvia. Termisen talven pituus on lyhentynyt maan lounaisosassa yli kahdella viikolla kymmenen vuoden takaiseen edelliseen vertailukauteen verrattuna”, Pauli Jokinen sanoo.

Pysyvän lumipeitteen pituus on niin ikään lyhentynyt maan etelä- ja keskiosassa 1–2 viikolla, rannikoiden läheisyydessä jopa enemmän.

Vertailukausitilastojen päivittämisen yhteydessä on myös tarkennettu joidenkin säätermien määritelmiä, kuten harvinaisten ja poikkeuksellisten ilmiöiden raja-arvoja.

Vertailukauden tilastoja päivitetään Maailman ilmatieteen järjestö WMO:n ohjeiden mukaisesti seuraavan kerran kymmenen vuoden päästä, jolloin siirrytään käyttämään vuosien 2001–2030 havaintoja.

Lisätietoja:

Vertailukausi Ilmatieteen laitoksen verkkopalvelussa

Säätermien määritelmiä

Meritilastot

Ilmastollinen vertailukausi -projekti ja ilmastotilastot: meteorologi Pauli Jokinen, Ilmatieteen laitos, puh. 050 570 2161, pauli.jokinen@fmi.fi Meritilastot: ryhmäpäällikkö Antti Kangas, Ilmatieteen laitos, puh. 040 867 8838, antti.kangas@fmi.fi Vertailukausi ja ilmastonmuutos: ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos, puh. 050 301 1988, antti.makela@fmi.fi

14.09.2021 07:46

Ilmassa kulkeutuva siitepöly on tunnettu terveyshaitta, joka aiheuttaa allergiaoireita ja allergisia sairauksia. Suomessa esiintyy runsaimmin koivun, männyn ja kuusen siitepölyä, ja varsinkin koivun siitepölyn tiedetään olevan yksi pahiten allergisoivista siitepölytyypeistä Euroopassa.

"Siitepölyn tyyppiä ja sen pitoisuuksia ilmassa havainnoidaan yleensä lähellä maanpintaa, ja siitepölyn pystysuuntaisesta jakautumisesta ilmakehässä tiedetään vähän. Pystysuuntainen tieto voisi kuitenkin auttaa meitä ymmärtämään paremmin siitepölyn leviämistä ja kulkeutumista ilmakehässä", kertoo Stephanie Bohlmann, joka tutkii aihetta Ilmatieteen laitoksen Itä-Suomen ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa.

Lidar-mittalaitteilla tutkitaan yleisesti aerosolien pystysuuntaista jakautumista ilmakehässä. Väitöstutkimuksessa tehtiin mittauksia maaseutuympäristössä sijaitsevassa metsässä Vehmasmäellä Kuopiossa. Mittauksissa käytettiin Raman-lidar-mittalaitetta, joka tuottaa ja havainnoi valoa useilla eri aallonpituuksilla. Mittaukset yhdistettiin maapinnan tasolla tehtyihin siitepölyhavaintoihin.

Väitöstutkimuksen tulokset lisäävät tietoa siitepölyhiukkasten optisista ominaisuuksista ja parantavat ilmakehän aerosolien luokittelua Lidar-mittausten avulla. Verifioimalla siitepölyn kulkeutumismalleja Lidar-mittausten avulla voidaan parantaa siitepölyennustemallien tarkkuutta.

Algoritmi auttaa arvioimaan, näkyykö mittauksissa siitepölyhiukkasia

Väitöskirjassa tutkittiin, miten Lidar-mittaukset soveltuvat siitepölyn havaitsemiseen ilmakehästä. Siitepölyn havaitsemisen kannalta tärkeimmäksi muuttujaksi todettiin hiukkasten depolarisaatiosuhde, joka on takaisin sironneen valon rotaatiota kuvaava optinen muuttuja. Ilmakehän hiukkasten depolarisaatiosuhde riippuu hiukkasen muodosta ja sen avulla voidaan havaita siitepölyhiukkasia, jotka eivät ole muodoltaan pallomaisia (non-spherical).

Yhtenä haasteena on tunnistaa siitepölyhiukkaset Lidar-mittauksista, sillä ilmakehässä on paljon erityyppisiä hiukkasia. Tutkimuksessa kehitettiin algoritmi, jolla pystytään erottamaan siitepöly muista ilmakehän aerosolihiukkasista. Algoritmi hyödyntää Lidar-havaintoja ilmassa olevien männyn ja koivun siitepölyhiukkasten muodosta.

Depolarisaatiomittauksia laajennettiin lisäämällä mittauksiin kolmas valon aallonpituus. Tässä hyödynnettiin Halo Streamline Doppler -lidaria, jota käytetään yleensä tuuli- ja turbulenssitutkimuksissa, ja hiukkasten depolarisaatiosuhteen havaittiin riippuvan valon aallonpituudesta. Riippuvuus aallonpituudesta saattaa olla ominaista ilmakehän siitepölylle, joka ei ole muodoltaan pallomaista, ja ratkaiseva keino erottaa siitepöly muista aerosolityypeistä.

Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa 15. syyskuuta

Stephanie Bohlmannin väitöskirja Characterization of atmospheric pollen with active remote sensing (Ilmakehän siitepölyjen havainnointi kaukokartoitusmenetelmin) tarkastetaan Itä-Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekunnassa 15. syyskuuta 2021 klo 12.00.

Vastaväittäjänä toimii apulaisprofessori Michaël Sicard Katalonian teknillisestä yliopistosta (Universitat Politècnica de Catalunya, UPC), ja kustoksena toimii dosentti Mika Komppula, ryhmäpäällikkö Ilmatieteen laitoksen Itä-Suomen ilmatieteellisessä tutkimuskeskuksessa.

Väitöstilaisuutta voi seurata verkossa täällä

Lisätietoja:

Tutkija Stephanie Bohlmann, Ilmatieteen laitos, puh. 050 3570323, stephanie.bohlmann@fmi.fi

Väitöskirja on saatavilla Helda-digiarkistosta

08.09.2021 07:11

Ilmatieteen laitoksen ilmanlaatuselvityksessä arvioitiin Suomen ilmanlaadun nykytilaa mittaustulosten ja satelliittihavaintojen avulla. Ilmanlaatu on parantunut Suomen kaupungeissa selvästi viimeisten 10 vuoden aikana. Joidenkin ilman epäpuhtauksien, kuten hiilimonoksidin, pitoisuudet ovat alentuneet niin matalalle tasolle, että mittaukset on kaupunkialueilla lopetettu vuoteen 2015 mennessä. Ilmanlaadun seuranta-alueiden ilman epäpuhtauksien pitoisuudet tulee kuitenkin arvioida ja raportoida EU:lle. Tähän tarpeeseen on kehitetty satelliittihavainnoista saatavia pitoisuusarvioita, joita käytetään nyt ensimmäistä kertaa Euroopassa ilmanlaatutietojen EU-raportoinnissa.

Suomen typpidioksidi- ja hiilimonoksidipitoisuuksien pitoisuustasoja ja alueellista jakaumaa on analysoitu käyttämällä TROPOspheric Monitoring Instrument (TROPOMI) -satelliitti-instrumentin havaintoja. Satelliittihavainnot kertovat koko ilmapilarin pitoisuuksista, ja arviot pitoisuustasosta maanpinnalla eri puolella Suomea tehtiin hyödyntämällä maanpintamittausten ja satelliittihavaintojen välistä riippuvuutta.

Ilmanlaadun seuranta-alueilla ilman epäpuhtauksien pitoisuustasoja arvioitiin vertaamalla niitä ilmanlaadun arviointikynnyksiin. Alemman ja ylemmän arviointikynnyksen ylittymiset määrittävät tarkkuuden, jolla ilmanlaatua tulee seurata. Jos pitoisuudet ovat alueella korkeita, tulee ilmanlaatua seurata jatkuvin mittauksin, kun taas matalampien pitoisuuksien alueilla seurantamenetelmiksi riittävät mallinnus, päästökartoitukset tai muut arviointimenetelmät, kuten esimerkiksi satelliittihavainnot. Ilmanlaatuarvion pohjalta tarkasteltiin ilmanlaadun seurantatarvetta, mittausasemien vähimmäismääriä sekä Suomen nykyisten ilmanlaatumittausten riittävyyttä.

Ilmanlaadun arvioinnissa olivat mukana seuraavat ilman epäpuhtaudet: typpidioksidi, typen oksidit, hengitettävät hiukkaset, pienhiukkaset, rikkidioksidi, hiilimonoksidi, otsoni, bentso(a)pyreeni, bentseeni, lyijy, arseeni, kadmium ja nikkeli. Satelliittihavainnoista voidaan saada tietoa vain tietyistä ilman epäpuhtauksista ja näin ollen mittauksia ei voida hyödyntää kaikkien edellä mainittujen pitoisuuksien seurannassa.

Ilmanlaatuarviossa tarkasteltiin vuosina 2015‒2019 Suomen eri kaupungeissa ja tausta-alueilla mitattuja ulkoilman pitoisuuksia. Ilmanlaatuselvityksen tilasi Ympäristöministeriö.

Lisätietoja:

Tutkija Anu-Maija Sundström, anu-maija.sundstrom@fmi.fi, puh. 0407293848 (Satelliittihavainnot)

Erityisasiantuntija, Ilmanlaatu Birgitta Komppula, birgitta.komppula@fmi.fi, puh. 0509195459 (Ilmanlaadun arviointi) Ilmanlaatuselvitys on vapaasti saatavilla ja luettavissa Helda-palvelussa

03.09.2021 08:50

Etelä-Suomessa saavutettiin tai ylitettiin voimakkaan UV-säteilyn raja eli UV-indeksin lukema 6 ennätyksellisen monena päivänä menneen kesän aikana. Voimakkaan UV-säteilyn päiviä kertyi kaikkiaan 27. Aikaisempi ennätys oli vuodelta 2011, jolloin UV-säteilylukemat kipusivat voimakkaan UV-säteilyn alueelle 19 päivänä.

Myös kuukausittaisissa UV-säteilyn kertymissä rikottiin ennätyksiä. Kesä- ja heinäkuun UV-säteilykertymät kasvoivat Suomen eteläosissa reilun viidenneksen keskimääräistä korkeammiksi. UV-indeksi mittaa hetkellistä ihon punehtumista aiheuttavan UV-säteilyn voimakkuutta. UV-säteilykertymät mittaavat puolestaan tietyn ajanjakson aikana kerääntynyttä UV-säteilyannosta.

Ennätyksen taustalla olivat pitkään jatkuneet pilvettömät korkeapaineen jaksot aikana, jolloin aurinko paistaa niin korkealta kuin se Suomen leveysasteilla on mahdollista.

“Pisin yhtenäinen jakso, jolloin päivän maksimi-UVI-indeksilukema saavutti tai ylitti voimakkaan säteilyn rajan, kesti kesäkuun 24. päivästä heinäkuun viidenteen päivään eli kaikkiaan 12 päivää”, sanoo tutkija Anu Heikkilä Ilmatieteen laitokselta.

Korkein UVI-lukema saavutettiin Helsingin Kumpulan tarkkuusmittalaitteen mukaan juhannusaattona 25. kesäkuuta.

Pohjoisessa UV-säteilykertymä oli viime kesän tasolla

Pohjois-Suomessa kesän UV-säteilykertymä ei tilastolukujen valossa poikennut paljoa viime vuodesta, jolloin tosin mitattiin keskimääräistä suurempia UV-lukemia. UV-indeksi nousi korkeimpaan arvoonsa 5 yhteensä 20 päivänä, kun se vuosi sitten saavutti kyseisen lukeman 22 päivänä. Tavanomaisena kesänä Pohjois-Suomessa UV-indeksi 5 ylittyy vain kahdeksan kertaa.

Kesä-elokuun UV-säteilykertymä oli pohjoisessa noin kahdeksan prosenttia tavanomaista suurempi. Se oli lähes samaa tasoa kuin viime kesän kertymä, joka oli 10 prosenttia tavanomaista suurempi. Heinäkuussa UV-säteilykertymä oli viime vuotta suurempi.

“Suomi on pitkä maa, ja UV-olosuhteet voivat pohjoisessa ja etelässä poiketa suurestikin toisistaan. Siinä missä Etelä-Suomessa rikkoutuivat nyt ennätykset, koettiin Pohjois-Suomessa edelliskesää muistuttava kesä”, korostaa tutkija Kaisa Lakkala Ilmatieteen laitokselta.

UV-säteilyn voimakkuuteen vaikuttavat Suomessa kesällä erityisesti paikalliset pilvisyysolosuhteet ja ilmakehän kokonaisotsonin määrä. Näihin puolestaan vaikuttaa mm. vallitseva säätyyppi. Esimerkiksi kesäisiä korkeapainetilanteita leimaavat aurinkoiset päivät ja pienempi kokonaisotsonimäärä. Pinnan heijastavuus, ilmakehän aerosolit sekä auringon korkeuskulma vaikuttavat myös maanpinnalla mitatun UV-säteilyn määrään.

Lisätietoja:

Mitä ovat UV-säteily ja UV-indeksi?

Ilmatieteen laitoksen UVI-ennuste

Tutkija Anu Heikkilä, Ilmatieteen laitos, puh. 050 338 4854, anu.heikkila@fmi.fi Tutkija Kaisa Lakkala, Ilmatieteen laitos, puh. 040 747 6792, kaisa.lakkala@fmi.fi

01.09.2021 09:34

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaa kesän eli kesä-elokuun keskilämpötila vaihteli maan eteläosan reilusta +18 asteesta Pohjois-Lapin noin +13 asteeseen. Maan etelä- ja keskiosassa kesä oli lukuisilla havaintoasemilla ennätyksellisen lämmin. Esimerkiksi Helsingin Kaisaniemessä kesän keskilämpötila, 18,9 astetta, on vuonna 1844 alkaneen mittaushistorian korkein. Maan pohjoisosassa kesä oli enimmäkseen harvinaisen lämmin eli yhtä lämmintä on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Koko maan keskilämpötilalla mitattuna päättynyt kesä oli 1900-luvun alusta alkavissa tilastoissa toiseksi lämpimin. Tätä lämpimämpi kesä oli vuonna 1937.

Kesän ylin lämpötila, 34,0 astetta, mitattiin 15. heinäkuuta Heinolan Asemantauksen havaintoasemalla. Alin lämpötila, −3,6 astetta, mitattiin 27. elokuuta Sallan Naruskan havaintoasemalla.

Hellepäiviä oli kesä-elokuussa 50, kun pitkän ajan keskiarvo on 33 hellepäivää kesässä. Yksittäisistä havaintoasemista eniten hellepäiviä oli kesä-elokuussa Kouvolan Anjalassa, 42 päivää. Toukokuun hellepäivät mukaan lukien hellepäiviä oli yhteensä 43. Anjalan havaintoasemalla mitattiin 18.6.–18.7. hellelukemia yhtäjaksoisesti 31 päivän ajan, mikä on vuodesta 1961 alkaen hellepäivätilastojen pisin yhtämittainen hellejakso.

Kesän sademäärä oli lähellä keskimääräistä

Kesän sademäärä oli laajalti tavanomainen tai tavanomaista hieman suurempi, keskimääräistä vähäsateisempaa oli lähinnä maan kaakkoisosassa sekä Lapin luoteisosassa. Alustavien tietojen mukaan eniten sadetta kertyi Taivalkosken kirkonkylällä, missä kesä-elokuun sademäärä oli 315,6 millimetriä. Vähiten sadetta kertyi Enontekiön Kilpisjärven kyläkeskuksessa, 85,4 millimetriä.

Kesä-elokuussa maasalamoiden määrä jäi niukasti alle 130 000:een, mikä on noin 7 000 enemmän kuin keskimäärin. Varsinkin kesäkuun Aatu- ja Paula-rajuilmat nostivat koko kesän maasalamamäärän keskimääräistä suuremmaksi, vaikka loppukesä olikin salama-aktiivisuudeltaan vaisu.

Auringonpaistetunteja kertyi havaintoasemilla kesän aikana tavanomaista enemmän.

Elokuussa oli vain yksi hellepäivä

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan elokuun keskilämpötila vaihteli etelärannikon noin +16 asteesta Keski- ja Pohjois-Lapin reiluun +10 asteeseen. Keskilämpötila oli suuressa osassa maata lähellä pitkän ajan keskiarvoa tai hieman sen alapuolella. Suurimmat poikkeamat olivat maan eteläosassa, missä keskilämpötila jäi paikoin noin puoli astetta keskiarvon alapuolelle.

Elokuun ylin lämpötila, 25,7 astetta, mitattiin kuun 13. päivänä sekä Kouvola Anjalan että Virolahti Koivuniemen havaintoasemilla. Tämä jäi myös kuukauden ainoaksi hellepäiväksi, kun tyypillisesti elokuussa on yhdeksän hellepäivää. Päättyneen elokuun ylin lämpötila jäi harvinaisen alhaiseksi, sillä viimeksi vuonna 2000 elokuun korkein lämpötila oli tämä vuoden elokuun korkeinta lämpötilaa alempi.

Kuukauden alin lämpötila, −3,6 astetta, mitattiin elokuun 27. päivänä Sallan Naruskan havaintoasemalla.

Elokuussa satoi paikoin poikkeuksellisen paljon

Elokuu oli laajalti selvästi tavanomaista sateisempi. Varsinkin Pohjois-Pohjanmaalta Keski-Suomeen sekä Pohjois-Savoon ulottuvalla alueella sademäärät olivat paikoin poikkeuksellisen suuria. Maan etelä- ja keskiosassa oli yleisesti harvinaisen sateista. Ainoastaan Lapin länsi- ja pohjoisosassa sademäärät jäivät pitkän ajan keskiarvojen alapuolelle.

Kuukauden suurin sademäärä, 189,8 millimetriä, mitattiin Nurmijärven Röykän havaintoasemalla. Vähiten kuukauden aikana satoi Enontekiön Kilpisjärven kyläkeskuksessa, 38,3 millimetriä. Suurin vuorokauden sademäärä, 71,4 millimetriä, mitattiin Kuhmossa Kalliojoen havaintoasemalla elokuun 3. päivänä.

Maasalamoita havaittiin elokuussa noin 13 700 kappaletta, mikä on hieman alle puolet elokuussa keskimäärin havaitusta salamamäärästä.

Auringonpaistetunteja oli havaintoasemilla tavanomaista vähemmän.

Lisätietoja:

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Ilmastotilastoja Ilmatieteen laitoksen sivuilla

Kesän 2021 hellepäivät

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

09.08.2021 08:08

Tieteellinen ymmärrys ilmastonmuutoksesta on vahvistunut entisestään ja tulos on selvä: Maapallon keskilämpötila on noussut noin 1,1 °C esiteolliseen aikaan verrattuna ja ihmisten toiminta on aiheuttanut lähes kaiken tämän lämpenemisen. Ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet, lämpötila ja merenpinta kohoavat ja jäätiköt vetäytyvät nopeammin kuin tuhansiin vuosiin. Arktisella alueella ilmasto lämpenee nopeammin kuin maapallolla keskimäärin – jopa yli kaksinkertaisella vauhdilla.

”IPCC:n kuudenteen arviointiraporttiin koostettu tutkimustieto osoittaa, että ilmaston lämpenemisestä johtuvat muutokset ovat ennennäkemättömän laajoja, nopeita ja osin peruuttamattomia. Lämpenemisen vaikutukset ja riskit kasvavat, mitä enemmän maapallon ilmasto lämpenee. Siksi jokainen asteen kymmenys lämpenemistä on merkittävä: estettynä se pienentää riskejä tai lämpötilan nousuna se voimistaa riskejä yhteiskunnille ja luonnolle”, Suomen IPCC-työryhmän puheenjohtaja ja Ilmatieteen laitoksen pääjohtaja Jussi Kaurola sanoo.

”Tiedeyhteisön viesti on selkeä ja vakavampi kuin koskaan aiemmin. Ilmastokriisin torjunnalla on kiire ja tarvitsemme kaikkialla maailmassa entistä tiukempia päästövähennystavoitteita – sekä erityisesti toimia ja päätöksiä, joilla ne saavutetaan. EU:n ilmastotoimissa on päästävä yli 55 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2030 mennessä. IPCC:n tuoreen raportin valossa on ilmiselvää, että lisäpäätöksiä päästöjen vähentämiseksi tarvitaan myös syksyn budjettiriihestä”, sanoo ympäristö- ja ilmastoministeri Krista Mikkonen.

Arviot ilmastonmuutoksen kehityksestä tarkentuneet

IPCC arviointiraportti tarkastelee, miten päästöjen kehittyminen vaikuttaa ilmastoon. Arvio ilmaston herkkyydestä kasvihuonekaasupäästöille on tarkentunut entisestään. Tämä mahdollistaa aiempaa luotettavammat arviot siitä, mikä päästöjen määrä vastaa 1,5 asteen lämpenemisen tasoa ja milloin se saavutetaan päästöskenaarioissa. Edellisen vuonna 2013 ilmestyneen arviointiraportin jälkeen on käynyt selvemmäksi, että ihmistoiminnasta peräisin olevilla kasvihuonekaasupäästöillä ja niiden lämmittävällä vaikutuksella on yhteys helleaaltoihin, rankkasateisiin, kuivuuteen, trooppisiin myrskyihin sekä niiden esiintymisessä ja voimakkuudessa tapahtuneisiin muutoksiin. Esimerkiksi jotkin viime vuosikymmenellä mitatuista hyvin korkeista lämpötiloista olisivat olleet erittäin epätodennäköisiä ilman ihmisen aiheuttamaa ilmastonmuutosta.

Raportti keskittyy aiempaa enemmän alueelliseen ilmastonmuutostietoon ja tukee näin riskien arviointia sekä päätöksentekoa. Ihmistoiminnan vaikutus on jo muuttanut sään ja ilmaston ääri-ilmiöiden esiintymistä kaikkialla maapallolla, mutta vaikutukset eroavat alueellisesti.

Ratkaisun avaimet tiedetään – toimia tarvitaan viipymättä

Kaikkien raportissa käytettyjen skenaarioiden mukaan 1,5 °C lämpenemisen taso ylitetään todennäköisesti viimeistään 2030-luvun alkupuolella. Skenaarioiden mukaan on mahdollista, että jos kasvihuonekaasujen päästöt vähenevät nopeasti ja jyrkästi nollaan vuosisadan puolivälissä, maapallon keskilämpötila palautuu 1,5 asteen alle vuosisadan loppupuolella.

Lämpötilan nousu voidaan siis pysäyttää vain vähentämällä viipymättä ihmistoiminnasta aiheutuvat hiilidioksidin päästöt nollaan ja leikkaamalla muiden ilmastoa lämmittävien yhdisteiden päästöjä voimakkaasti. Päästöjen vähentämisen lisäksi ilmastonmuutoksen rajoittaminen vaatii sitä, että ilmakehästä sidotaan hiilidioksidia.

Raportin mukaan vuosisadan puolivälissä tulisi olla tilanteessa, jossa ihmisten aiheuttamat hiilidioksidipäästöt ovat korkeintaan yhtä suuret kuin ihmisten luomat hiilinielut. Ihmisten täytyy pystyä sitomaan toiminnastaan aiheutuvat hiilidioksidipäästöt ilmakehästä: tätä kutsutaan nettonollapäästöiksi. Päästövähennysten vaikutus lämpötilaan ja muihin ilmastosuureisiin näkyy vasta viiveellä.

IPCC koostaa tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta

IPCC:n 9.8.2021 julkaisema raportti käsittelee ilmastonmuutoksen luonnontieteellistä taustaa ja kokoaa yhteen tutkitun tiedon ilmastojärjestelmän tilasta, muutoksista ja tulevaisuuden näkymistä. Edellinen vastaava raportti julkaistiin vuonna 2013.

Raportti on ensimmäinen osa IPCC:n kuudennesta ilmastonmuutoksen arviointiraportista, joka julkaistaan vuosina 2021–2022. Kuudennen arviointiraportin kaksi muuta osaa julkaistaan keväällä 2022. Toinen osaraportti käsittelee ilmastonmuutoksen vaikutuksia ja sopeutumista ja kolmas osaraportti ilmastonmuutoksen hillintää. Syksyllä 2022 julkaistava synteesiraportti vetää yhteen tulokset kolmesta osaraportista.

Raportin tuloksista on tehty infografiikoita, jotka julkaistaan myöhemmin myös ruotsiksi ja englanniksi. Raportin yhteenveto päätöksentekijöille (Summary for Policymakers) käännetään myöhemmin myös suomeksi.

Lisätietoja:

Ilmastontutkimusohjelman johtaja, tutkimusprofessori Hannele Korhonen, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 2135, hannele.korhonen@fmi.fi

Apulaisprofessori, Lead Author 1. osaportissa Annalea Lohila, Ilmatieteen laitos ja Helsingin yliopisto, puh. 050 366 3242, annalea.lohila@fmi.fi

Erityisasiantuntija Kaarle Kupiainen, ympäristöministeriö, puh. 0295 250 232, kaarle.kupiainen@ym.fi

Pääjohtaja, Suomen IPCC-ryhmän puheenjohtaja Jussi Kaurola, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 2201, jussi.kaurola@fmi.fi

Ministerin haastattelupyynnöt: Timo Juurikkala, ministerin erityisavustaja, p. 029 525 0109, timo.juurikkala@ym.fi

Ryhmäpäällikkö Antti Mäkelä, Ilmatieteen laitos, puh, 050 3011 988, antti.makela@fmi.fi (Vahinkoa aiheuttavat sääilmiöt, ilmastonmuutoksen vaikutukset sään- ja ilmaston ääri-ilmiöihin)

Tutkimusprofessori, yksikön päällikkö Jari Liski, Ilmatieteen laitos, puh. 040 748 5088, jari.liski@fmi.fi (Hiilinielut, hiilenkierto)

Tutkimusprofessori, yksikön päällikkö Timo Vihma, Ilmatieteen laitos, puh. 029 539 4173, timo.vihma@fmi.fi (Meret, polaarialueet)

IPCC: Raportin materiaalit (englanniksi) Ilmatieteen laitos: Raportista tehdyt infografiikat vapaasti käytettäväksi (suomeksi, julkaistaan myöhemmin ruotsiksi)

Tausta-artikkeli: IPCC koostaa tieteellisesti tuotettua tietoa päätöksenteon tueksi Tausta-artikkeli: Ilmastoskenaariot maalaavat erilaisia tulevaisuuskuvia ja auttavat arvioimaan, miten ilmasto eri tilanteissa muuttuisi

Asiantuntijat kertovat raportin päätulokset julkaisutilaisuudessa 9.8. Julkaisutilaisuus järjestetään 9.8.2021 klo 13-14:30. Tilaisuutta voi seurata verkossa Tiedekulman sivuilla. Lisätiedot ja ohjelma löytyvät ympäristöministeriön sivuilta.

02.08.2021 10:11

Ilmatieteen laitoksen tilastojen mukaan heinäkuu oli suurimmassa osassa maata harvinaisen tai poikkeuksellisen lämmin. Kuukauden keskilämpötila vaihteli maan etelä- ja kaakkoisosan 21 asteesta Pohjois-Lapin noin 14 asteeseen. Keskilämpötila oli yleisesti 3–4 astetta, Lapissa 1–3 astetta pitkän ajan keskiarvon yläpuolella. Edellisen kerran tätä lämpimämpi heinäkuu oli maan etelä- ja itäosassa vuonna 2010, muualla maassa vuonna 2018.

Hellelukemia mitattiin jossain päin Suomea yhteensä 24 päivänä, mikä on kahdeksan päivää yli heinäkuun keskiarvon. Havaintoasemista eniten hellepäiviä oli Porvoon Harabackassa, yhteensä 23 kappaletta. Kuukauden ylin lämpötila, 34,0 astetta, mitattiin Heinolan Asemantauksessa kuun 15. päivänä. Viimeksi korkeampia lämpötiloja on mitattu vuoden 2010 heinäkuussa, jolloin Liperi Joensuun lentoasemalla mitattiin Suomen mittaushistorian korkein lämpötila, 37,2 astetta.

Päättyneen heinäkuun alin lämpötila, -1,2 astetta, mitattiin Enontekiöllä Kilpisjärven Saanalla kuukauden 20. päivänä.

Heinäkuu oli vähäsateinen ja aurinkoinen

Heinäkuun sademäärä oli suuressa osassa maata tavanomaista pienempi. Paikoin oli harvinaisen vähäsateista eli yhtä kuivaa on keskimäärin harvemmin kuin kerran kymmenessä vuodessa. Ajallisesti sateet painottuivat suuressa osassa maata kuukauden viimeisiin päiviin, jolloin pitkään vallinnut lämmin ja enimmäkseen poutainen korkeapainevoittoinen säätila muuttui matalapaineiden myötä epävakaiseksi.

Eniten kuukauden aikana satoi alustavien arvioiden mukaan Inarin Raja-Joosepissa, 101,1 millimetriä, ja vähiten Kilpisjärven kyläkeskuksessa, 14,2 millimetriä. Suurin havaittu vuorokausisademäärä (aamuyhdeksästä seuraavan aamun kello yhdeksään) oli 29. päivänä Tohmajärven Kemiessä mitattu 39,9 millimetriä.

Heinäkuu oli myös koko maassa selvästi tavanomaista aurinkoisempi, etelässä jopa harvinaisen aurinkoinen. Eniten auringonpaistetta kertyi Paraisten Utössä, 394 tuntia, mikä on noin 70 tuntia enemmän kuin keskimäärin heinäkuussa. Viimeksi yhtä aurinkoinen heinäkuu on ollut maan etelä- ja keskiosassa vuonna 2006.

Maasalamoita havaittiin heinäkuussa reilut 38 000 kappaletta, mikä on noin kaksi kolmasosaa heinäkuussa keskimäärin havaitusta salamamäärästä.

Lisätietoja:

Meteorologit käyttävät sanaa poikkeuksellinen, kun sääilmiön tilastollinen esiintymismahdollisuus on keskimäärin kolme kertaa sadan vuoden aikana tai harvemmin. Harvinaiseksi ilmiötä kutsutaan, kun sen esiintymistiheys on harvemmin kuin keskimäärin kerran kymmenessä vuodessa.

Ilmastotilastoja Ilmatieteen laitoksen sivuilla

Kesän 2021 hellehuiput

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)

17.07.2021 11:17

Sade- ja ukkoskuuroja on odotettavissa aamusta alkaen paikoin maan länsiosassa ja Pohjois-Pohjanmaalla. Säärintama etenee päivän aikana maan itäosaan. Sen yhteydessä sade- ja ukkoskuurot voimistuvat nopeasti jopa rajuilmaksi ja kaunis kesäpäivä muuttuu yllättävästi epävakaaksi ja puuskaiseksi. Illaksi ukkoskuurot siirtyvät Venäjän puolelle.

Keskipäivästä alkaen ukkospuuskat (yli 15 m/s) voivat aiheuttaa tuulivahinkoja Itä-Uudeltamaalta Kuusamoon yltävällä alueella. Voimakkaampia puuskia (yli 25 m/s) on odotettavissa myöhemmin iltapäivällä Etelä-Savon itäosista Kainuuseen ylettyvällä alueella. Etenkin maan keskisissä ja itäisissä osissa on hyvä varautua ukkospuuskiin.

Eteläosiltaan rintaman liike on hitaampaa ja paikallisen rankkasateen riski on siksi suurempi etelässä, toisaalta ukkospilvikehityksen käynnistyminen ylipäätään on epävarmaa Etelä-Suomessa. Kuivuuteen etelässä ei välttämättä ole helpotusta tiedossa. Lapissa sää muuttuu pilviseksi ja sateiseksi jo aamuyöstä alkaen. Sadetta voi tulla rankasti matalapaineen myötä osaan Lappia, vuorokausikertymä voi paikoin olla yli 50 mm.

Lisätietoja

Voimassa olevat varoitukset Toimintaohjeita ukkospuuskien varalta

Sääennusteet palvelevalta meteorologilta 24 h/vrk puh. 0600 1 0600 (3,85 e/min + pvm)

Säätilastoja Ilmastopalvelusta puh. 0600 1 0601 (4,01 e/min + pvm)